Suomi9000 sisällysluettelo

Pankkilaitos

Pankkilaitos

Pankkitoimintaa harjoittavia laitoksia oli Kiinassa jo vuoden 2000 eKr. vaiheilla. Maailman ensimmäinen varsinainen setelipankki oli Johan Palmstruchin Tukholmaan 1656 perustama pankki, Stockholms banco. Suomessa pankkitoiminta kehittyi vasta 1900-luvun alussa ja Suomen Pankki sai alkunsa 1811 Turkuun perustetusta ja 1819 Helsinkiin siirretystä valtion rahalaitoksesta. Sen nimi oli silloin Vaihetus-, Laina- ja Depositioni-Contori Suomen Suuren-Ruhtinanmaasa.

Vuoden 1902 maaliskuussa vahvistettiin Suomessa Osuuskassojen Keskuslainarahasto-Osakeyhtiön yhtiöjärjestys.

Suomen Pankki on keskuspankkina maan pankkijärjestelmän johtava laitos. Sillä on yksinoikeus setelinantoon. Se on pankkien pankki, joka auttaa pankkeja säilyttämään maksuvalmiutensa ja ohjaa näiden rahoitustoimintaa. Suomen Pankki on maan kulta- ja valuuttavarannon pääasiallinen haltija ja vastaa yhdessä hallituksen kanssa Suomen valuuttakurssipolitiikasta. Raha- ja maksutasepolitiikan harjoittaana keskuspankilla on suuri vaikutus Suomen yleisen talouspolitiikan muotoutumiseen. Suomen Pankin toimintaa valvovat pankkivaltuusmiehet.

Vuonna 1992 Suomen Pankki teki nollatuloksen, kun osa tappioista jätettiin tileihin odottamaan parempaa aikaa. Pankki kärsi 1,2 mrd mk tappiot puolustaessaan markkaa ennen syyskuun devalvaatiota, 0,6 mrd mk muita valuuttatappioita ja 5,3 mrd mk SKOP:n pelastamisesta ( = yhteensä 7,1 mrd mk:n tappiot) .

Pankit jaetaan periaatteellisesti kahteen ryhmään primaarisiin ja sekundaarisiin rahoituslaitoksiin. Primaarisella pankilla on kyky luoda rahaa, sillä se voi lisätä yleistä ostovoimaa laajentamalla luotonantoaan. Sekundaarinen pankki voi toimia vain varojen välittäjänä ja myöntää luottoja omista käyttövaroistaan tai vaikkapa pääomamarkkinoilta käyttöönsä hankkimista tai saamista varoista.

Suomessa primaaristen pankkien asemassa ovat Suomen Pankki, liikepankit, säästöpankit (150-vuotisjuhlapäivä oli 21.8.1972), osuuspankit ja Postipankki. Sekundaarisia rahalaitoksia ovat kehitysrahoitusyhtiöt (Teollistamisrahasto Oy, Sponsor Oy, Suomen Vientiluotto Oy) sekä julkiset kehitysrahastot (Valtion investointirahasto, Kehitysaluerahasto, SITRA eli Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto ja Helsingissä toimiva Pohjoismaiden investointipankki).

Vuonna 1978 Suomen koko luottokanta oli 127 747,1 milj. mk ja vuoden 1978

suurimmat luotonantajat olivat liikepankit (25,3%), vakuutuslaitokset (15,2%), valtio (13,5%), säästöpankit (10,3%), osuuspankit (8,7%), muut luottolaitokset (8,7%), postipankki (6,5%), kiinnitysluottolaitokset (4,8%), valtion sosiaaliturvalaitokset (3,7%) ja luotot kuntien varoista (3,3%). Vuoden 1978 luotonsajaryhmät olivat suuruusjärjestyksessä: Yritykset (57,0%), kotitaloudet (26,0%), rahoituslaitokset (10,1%), julkisyhteisöt (4,4%), ulkomaat (1,3%) ja muut yhteisöt (1,2%).

Tämä sivusto on asennettu palvelimelle, jota ylläpitää Compuline Oy Virtuaali.akatemia