Suomi9000 sisällysluettelo

Anhava Helena

Helena Anhava

Helena Anhava (Helsinki 24.10.1925), kirjailija, suomentaja. Anhava tuli lyyrikkona

julkisuuteen huomattavasfi omaa ikäpolveaan myöhemmin 1971. Runoissa ilmenevä

lämmin myötätunto yhtyneenä arkiseen todellisuudentajuun on luonut puhuttelevaa

lyriikkaa. Tärkeää Anhavalle on elämäntaito, jonka hän pyrkii siirtämään nuorille. Välillä

»viimeinen puberteetti» tuo elämästä irtautumisen, »kuolemantaidon» rinnalle epäuskon

ja rauhattomuuden tunteita, joista hän irtautui 1982 ottamaan kantaa rauhan- ja

naisasiakeskusteluun. Runokokoelmia Murheellisen kuullen on puhuttava hiljaa (1971),

Vuorosanoja (1973), Kysy hiljaisuudelta itseäsi (1974), Hidas osa (1979), Sanon silti

(1982) ja Valoa (1988), novellikokoelma Kun on nuorin (1985), mietekokoelma Sivusta

(1976), lastenkirja Uusi vanha tuttava (1985), kuunnelmia. Runot 1971-1990 (1990).

Isä Lauri Pohjanpää., puoliso Tuomas Anhava .

Helena Anhavan runoja :

Tie niin kaunis,

kätkössä,

yrittää kulkea sen näkö isenä kuin ei mikään,

Ikiaikaiset koivut,

painumat, polveilut, mutkat.

On kuin hymniä soitettaisiin.

Tätä en näytä kenellekään,

tämän pidän itse.

Sanon silti, 1982.

***

Elokuun aamu ja sumua sen verran

että taivas lähtee rannasta.

Ilma on persikanpehmeä

ja suu maistaa kaikki värit,

pois menevän kesän tuoksu on lehdillä,

ruohon vihreä luopunut.

Olet huikean onnellinen

etkä välitä onko se elämän

vai kuoleman himoa.

Murheellisen kuullen on puhuttava hiljaa, 1971

Tämä sivusto on asennettu palvelimelle, jota ylläpitää Compuline Oy Virtuaali.akatemia