Tuomas Anhava

Tuomas Anhava (Helsinki 5.6.1927), runoilija ja suomentaja, fil. kand., professorin arvonimi (1977). Taiteilijaprofessori 1970-75,ja 1985-90. Kustannusvirkailija WSOY:ssä 1948-52, Otavassa 1954-59 ja Tammessa 1959-61, Parnasson päätoimittaja 1966-79. Anhava tuli tunnetuksi modernismin kärkinimenä 1950-luvulla, terävänä ja vaativalla kriitikkona, joka suuntautui anglosaksiseen kirjallisuuteen ja kirjallisuudenteoriaan. Hän on uuskritiikin varhainen edustaja ja suomalaisen romaanikäsityksen uudistaja (mm. artikkelisarja Romaanityyppejä; Parnasso 1956-57).

Tuomas Anhava on vaikuttanut myös uusien kirjailijoiden löytäjänä ja ateljeekriitikkona (Haavikko, Meri, Hyry, Saarikoski, Salama) ja edistänyt mm. japanilaisen kirjallisuuden leviämistä. Runoilijana Tuomas Anhava toi suomalaiseen kirjallisuuteen anglosaksisen intellektuellin, kriittisen ja hieman ironisen runouden. Hänen runoilmaisunsa on tiivistä ja punnittua, voimakkaasti kuvallista. Esikoiskokoelma Runoja ilmestyi 1953. Myöhemmin Anhavan runous on lähestynyt japanilaisen lyriikan ilmavaa lakonisuutta tai kiinalaisten klassikoiden kirkasta mieterunoutta. Japanilaisen lyriikan lisäksi hän on suomentanut mm. Gunnar Björlingin, Bo Carpelanin, Per-Hakon Påwalsin ja Ezra Poundin runoutta. Muita runokokoelmia: Runoja 1955 (1955), 36 runoa (1958), Runoja 1961 (1961) ja Kuudes kirja (1966); Runot 1951-1966 (1967), Valitut runot (1976). Aleksis Kiven palkinto 1976, Eino Leinon palkinto 1989.

Tuomas Anhavan puoliso Helena Anhava (Helsinki 24.10.1925), kirjailija, suomentaja. Helena Anhava tuli lyyrikkona julkisuuteen huomattavasfi omaa ikäpolveaan myöhemmin 1971. Runoissa ilmenevä lämmin myötätunto yhtyneenä arkiseen todellisuudentajuun on luonut puhuttelevaa lyriikkaa. Tärkeää Helena Anhavalle on elämäntaito, jonka hän pyrkii siirtämään nuoiille. Välillä »viimeinen puberteetti» tuo elämästä irtautumisen, »kuolemantaidon» rinnalle epäuskon ja rauhattomuuden tunteita, joista hän irtautui 1982 ottamaan kantaa rauhan- ja naisasiakeskusteluun. Runokokoelmia Murheellisen kuullen on puhuttava hiljaa (1971), Vuorosanoja (1973), Kysy hiljaisuudelta itseäsi (1974), Hidas osa (1979), Sanon silti (1982) ja Valoa (1988), novellikokoelma Kun on nuorin (1985), mietekokoelma Sivusta (1976), lastenkirja Uusi vanha tuttava (1985), kuunnelmia. Runot 1971-1990 (1990). Helena Anhavan isä on Lauri Pohjanpää.

Tuomas Anhavan runoja :

Ero

Itku jääköön sinne mistä kyyneleet

eivät vuoda kuitenkaan.

Jääköön taivas sinne missä vedet

eivät lepää, kalvollaan

ylösalaisin pilvien köyryt selänteet.

Käsi jääköön siihen mitä tänään teet,

jalka tiehen kulkemaan.

Jääköön lintu sinne missä vedet,

ruokittuaan rannoillaan

sitä kauan, ovat sulkain lävitse jäätyneet.

Runoja (1953 )

Alä katso ihmistä, ota hänet:

arka rakkaus on kavala viha.

Alä näytä itseäsi, anna se:

saituri on köyhä itselleen.

Alä ole maailmaa. Luo:

oikein antelias on oikein ahne.

36 runoa (1958 )

Tämä sivusto on asennettu palvelimelle, jota ylläpitää konkarit.net - Koulutusalan konkarien verkko