Pohjois-Karjalan lääni / Pohjois-Karjala

Entinen Suomen lääni Itä-Suomessa käsittää Pohjois-Karjalan maakunnan. Pääosa läänistä on vaarojen ja järvien luonnehtimaa metsämaata. Talouden perusta muodostuu metsätaloudesta ja puunjalostusteollisuudesta. Teollisuutta on varsin vähän ja teollisuus on keskittynyt Joensuuhun, Lieksaan, Nurmekseen ja Kiteelle sekä Outokumpuun, joka on huomattava kaivostoiminnan keskus. Alueen maatalous on varsin karjatalousvaltaista. Vielä vuonna 1960 alueen väestöstä lähes 60 % sai elantonsa maa- ja metsätaloudesta, mutta vuonna 1980 enää vajaat 24 % ja vuonna 1987 elantonsa maa- ja metsätaloudesta sai vain 16 % . Teollisuustyöpaikat lisääntyivät vuoteen 1983 saakka, kun muualla Suomessa teollisuustyöpaikkojen määrä kääntyi laskuun jo 1970-luvulla. Vuonna 1969 Joensuuhun perustettiin korkeakoulu, joka vuonna 1984 muutettiin yliopistoksi. Vuoden 1990 lopussa Pohjois-Karjalan työttömyysaste oli 9,8 % eli työttömä oli runsaat 8000. Pohjois-Karjalan kaivostoiminta on lähes kokonaan loppunut ja maatalous työllistäjänä on heikentynyt nopeasti.

Pohjois-Karjalassa on myös runsaasti elinvoimaisuutensa säilyttäneitä kyliä ja kylätointa ja maaseudun pienyritykset ovat tuoneet kyliin uutta säpinää ja voimaa. Myös perinteinen maatalous, maidontuotanto ja metsätyö on yhä tärkeässä asemassa maaseudulla. Enzo-Gutzeitin Uimaharjun tehtaat ovat merkittävä työllistäjä metsäteollisuudessa. Muovi-, metalli- ja konepajateollisuus ovat kasvattaneet alaansa ja alueelle on syntynyt uusia korkean teknologian yrityksiä.

Pohjois-Karjalan matkailuvalttina on puhdas ja rikas luonto. Lounais- ja eteläosan järvialue kuuluu maisemallisesti Järvi-Suomeen ja liittyy Saimaan vesistöön. Pohjois-Karjalan pohjois- ja itäosan vaara-alue kuuluu Vaara-Karjalaan, jonka mantereisessa ilmastossa talvet ovat runsaslumisia ja kevät lämpimiä. Ilomantsin alueen vahvoina matkailuvaltteina ovat karjalaisuudesta ja ortodoksisuudesta nouseva perinne sekä erämaaluonto. Pielisen matkailu on luontomatkailua, laskettelua, hiihtoa, veneilyä, kalastusta ja siellä sijaitsevat Koli ja Bomban talo Nurmeksessa. Kolin seutua kehitetään matkailua varten voimakkaasti ja alueelle perustettiin vuonna 1991 noin 1100 hehtaarin laajuinen kansallispuisto, jonka tarkoituksena on suojella tärkein osa Kolin kansallismaisemaa sekä alueen metsätyyppejä ja niiden eliölajistoa ja edistää yleisön luonnonharrastuksia.

Joensuussa on korkeatasoiset palvelut ja Outokumpu on rakentanut matkailun vanhan kaivoksen ympärille. Keski-Karjalan matkailuvaltteja ovat rajanläheisyys (Niiralan rajanylityspaikka) ja erityisesti veneilyyn ja kalastukseen liittyvät mahdollisuudet. Matkailureitit Sininen tie sekä Runon ja rajan tie kohtaavat Niiralassa, josta on yhteysreitti Venäjälle Petroskoin ja Laatokan pohjoispuolelle.

Läänissä on noin 178 000 asukasta (eli Suomen väestöstä 3,5 % , josta lähes puolet asuu alueen ent.pääkaupungissa Joensuussa ja sen naapurikunnissa). Alueella oli 1800-luvun alussa 105 000 asukasta ja alueen väkiluku nousi 1940-luvulle tultaessa yli 160 000:een. Talvi- ja jatkosota jälkiseurauksineen muuttivat merkittävästi Pohjois-Karjalaa, sillä Saimaan kanavan vesitie sekä rautatieyhteydet etelään katkesivat runsaan 20 vuoden ajaksi ja maantieyhteydet olivat tuolloin hyvin kehittymättömät. Se merkitsi alueen elinkeinoelämälle pahaa takaiskua. Sotien jälkeen alueelle muutti yli 15 000 siirtoväkeen kuulunutta ja silloin raivattiin runsaasti uusia maatiloja ja rakennettiin jopa kyliä. Alueen väkiluku kasvoi aina vuoteen 1959, jolloin alueella asui noin 210 000 henkeä. Alue menetti muuttoliikkeen seurauksena 1960- ja 1970-luvuilla yhteensä lähes 50 000 etupäässä nuorta asukasta ja väkiluku laski 20 vuoden aikana 15 % eli suhteellisesti enemmän kuin missään muussa läänissä. 1980-luvun ajan alueen väkiluku pysyi lähes ennallaan eikä sen jälkeenkään ole tapahtunut suuria muutoksia.

Alueen kokonaispinta-ala on 21585 neliökilometriä (6,4% Suomen pinta-alasta), 17 782 maaneliökilometriä, vettä 3803 neliökilometriä. Asukastiheys 10,0 as/km². Pääkaupunki oli Joensuu, jonka lisäksi 18 muuta kuntaa, näistä 4 kaupunkeja (Kitee, Lieksa, Nurmes, Outokumpu). Ensimmäisen kerran Pohjois-Karjalan maakuntarajat muotoutuivat Stolbovan rauhan (1617) jälkeen 1620-luvulla ja kesällä 1639 kreivi Pietari Brahe tutustui laajan kiertomatkansa aikana myös Pohjois-Karjalaan sekä teki ehdotuksia alueen taloudellisten olojen parantamiseksi. Pohjois-Karjala oli vuodesta 1775 lähtien osa Savon ja Karjalan lääniä, sittemmin Kuopion lääniä. Oman läänin perustaminen tuli ensikertaa esille 1850-luvulla, mutta Savon alamaisuutta jatkui vielä yli sata vuotta. Entisen Pohjois-Karjalan läänin alueet kuuluivat aikaisemmin Käkisalmen lääniin sekä vuodesta 1809 Kuopion lääniin, kunnes ne erotettiin omaksi Pohjois-Karjalan läänikseen vuonna 1960. Pohjois-Karjalan lääni liitettiin uuteen 1.9.1997 perustettuun Itä-Suomen lääniin, jonka pääkaupunkina toimii Mikkeli, entinen Mikkelin läänin pääkaupunki. Pohjois-Karjala on historiallisen Karjalan maakunnan Suomen-puoleisen alueen pohjoisosa, joka nykyisin luetaan itsenäiseksi maakunnaksi ja joka käsittää entisen Pohjois-Karjalan läänin.

Pohjois-Karjalan läänin valtuustopaikat (1992):

Kesk 193 Kok 59 RKP 0 SMP 29 SKL 29 LKP 2

SDP 203 VAS 28 Muut 11 Siitä vihreät 11 Sitoutumattomat 7

Ks. Pohjois-Karjalan lääninhallitus

Pohjois-Karjalan läänin muuttovoitto +, muuttotappio - viisivuosittain:

1970-75 1976-80 1981-85 1986-90 1991

-15321 -1983 -2234 -1968 +14

Pohjois-Karjalan läänin kunnat:
Eno Ilomantsi Joensuu Juuka Kesälahti Kiihtelysvaara
Kitee Kontiolahti Outokumpu Lieksa Liperi
Nurmes Polvijärvi Pyhäselkä Rääkkylä Tohmajärvi

Tuupovaara Valtimo Värtsilä

Ks myös

Aluejaot , Kaupungit , Kuntatietoa , Liikunnan osoite- ja yhteystiedot , Läänit ja Verohallitus ja lääninverovirastot

Tämä pedagogi.fi blogi on asennettu palvelimelle, jota ylläpitää konkarit.net - Koulutusalan konkarien verkko