Katri Vala

Katri Vala (Muonio 11.9.1901 - Eksjön parantola, Ruotsi, 28.5.1944), oikeammin Karin Heikel, o.s. Wadenström (myöhemmin Vala), runoilija, kansakoulunopettaja. Runouden uudistajana Valaa on verrattu Edith Södergraniin, jonka runous ja elämänvaiheet tarjoavatkin rinnastusmahdollisuuksia. Vala oli vapaamittaisen runouden yksinäinen edustaja 1920- ja 1930-luvun suomenkielisessä runoudessa, esikoiskokoelman Kaukainen puutarha (1924) elämänpalvoja, josta sittemmin 1930-luvun Euroopan uhka ja julmat tapahtumat tekivät humaanin elämänpuolustajan. Julkaistessaan esikoiskokoelmansa Vala toimi opettajana maaseudulla mutta oli yhteydessä tulenkantajalaiseen sukupolveen. Rakkauden korkeaksi veisuksi on sanottu toista hurmiokauden kokoelmaa Sininen ovi (1926). Keuhkotaudin aiheuttama pysähtyminen on nähty taustalla kokoelman Maan laiturilla (1930) hiljentyneissä sisäisissä näkymissä ja kosmisissa näyissä. Kamppailusta elämän ja kuoleman tuntojen välillä kertovat useiden runojen uhmakkuus tai vapautunut selkeys. Sörnäisten pihakuvat, pula-aika ja kanuunoiden jymy nousevat luontokuvissa esiin 1930-luvun alussa, jolloin Vala oli Tulenkantajat-lehden johtava kirjallisuuskriitikko, pakinoitsija (nimimerkki Pecka) ja ulkomaisen kirjallisuuden tunnetuksitekijä. Kriitikkona hän oli impressionistinen eläytyjä, lukenut humanisti. 1930-luvun runoissa äitiyden tuskan ja eläinänkannattajan tunteen rinnalla on hätä, jonka aiheuttaa "hirvittäväksi runneltu kaunis elämä". Kokoelman Pesäpuu palaa (1942) runot syntyivät pääosin 1935~37.Kootut runot (1948,1977), Valikoima runoja (1958), pakinoita Henki ja aine eli yksinäisen naisen pölyimuri (1945).

Erkki Vala (Porvoo 17.12.1902 - Helsinki 14.2.1991), vuoteen 1928 Wadenström, kirjailija. E.Vala oli 1920- ja 1930-luvun kirjallisuuden vaikuttajia, organisaattori ja kriitikko, Nuoren Voiman Liiton puuhamies, kustannusvirkailija, Tulenkantajat-lehden perustajia ja päätoimittaja sekä 1935-41 johtajana Kirjailijain kustannusliikkeessä, joka muodosti henkireiän mm. Haanpäälle. Ajan harvoja älymystöpiirien kuvauksia on hänen romaaninsa Leijonajuhla (1930). E.Vala kirjoitti myös kuunnelmia ja sota-aikana Ruotsiin poliittisia tarkasteluja nimimerkillä A.R. Torni. Muita teoksia novellikokoelma Onnelliset pessimistit (1930), romaani Rajakylä (1945).

Katri Valan runo Kukkiva maa kokoelmasta Kaukainen puutarha (1924) :

Kukkiva maa

Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,

pihlajain valkeaa kukkahärmää,

tervakkojen punaisia tähtisikermiä.

Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia

lainehtivat niityt mielettöminä merinä.

Ja tuoksua!

Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!

Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa,

pakanallista maan ihon tuoksua!

Elää, elää, elää!

Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,

terälehdet äärimmilleen auenneina,

elää ihanasti kukkien,

tuoksustansa, auringosta hourien

- huumaavasti, täyteläästi elää!

Mitä siitä, että kuolema tulee!

Mitä siitä, että monivärinen ihanuus

varisee kuihtuneena maahan.

Onhan kukitttu kerta!

Katri Valan runot Pajupilli ja Syyskesän juhla kokoelmasta Paluu (1934) :

Pajupilli

En ole lipunkantaja,

en kotkansydäminen tiennäyttäjä

matkallanne aamun maahan.

Olen virran partaalla paju,

jonka lävitse tuulet puhaltavat,

josta maailman kapinallinen henki

taittaa yksinkertaisen pillin

soittaaksensa sävelmän,

jossa on myrskyä, tuskaa, rakkautta

ja hiukan aamunsarastusta.

Syyskesän juhla

Yöt ovat pimeät ja raskaat.

Hedelmät varisevat, varisevat.

Kuuletko kumahdukset puutarhassa?

Maa soi kuin valtainen rumpu,

hiljaa soi luumunsinisessä yössä.

Hedelmissä palavat kesäpäivät,

omenain kuullossa vaaleat yöt!

Punaiset tomaatit laulavat:

on lihamme aurinko!

Hedelmäin juhla, kypsymisen huume.

Elovalkeat leimuavat.

Kuuletko kumahdukset puutarhassa?

Maa värisee kuin väkevä rumpu.

Tämä sivusto on asennettu palvelimelle, jota ylläpitää konkarit.net - Koulutusalan konkarien verkko