ONNI PALASTE

Onni Palaste (Kiuruvesi 27.12.1917), vuoteen 1945 Bovellån, kirjailija, asunut Kainuussa n. 60 vuotta, vuodesta 1981 Helsingissä. Toiminut urheiluopiston johtajana, Siikalalla ja järjestöissä, vapaa kirjailija 1971. Palaste aloitti kirjoittamisen rintamalla jatkosodassa. Esikoisteos Rukajärven sissit ilmestyi kuitenkin vasta 1967, mutta siitä tuli menestys. Palaste kirjoittaa dokumenttiromaania tai fiktiivista dokumenttia. Pääteoksena pidetään talvisodan kokonaiskuvaan pyrkivää romaania Suomussalmen sankarit (1979). Kirjailijakuvaansa Palaste laajensi historiallisen romaanin suuntaan sarjalla Simo Hurtta (1978-83).

TEOKSIA: Korpisoturit kertovat (osuus antologiassa), 1942, Rukajärven sissit, 1967, Minä desantti, 1970, Sissi rajan takaa, 1972, Siviilisissit Stalinin kanavalla, 1973, Simo Hurtta, 1978, Suomussalmen sankarit, 1979, Talvisodan ääniä, 1980, Irina ja Mannerheim, 1981, Simo Hurtta ja Anna, 1982, Simo Hurtta ja isoviha, 1983, Aina Hangosta Petsamoon, 1984, Sissiretki surman suuhun, 1985, Isät katsovat poikiaan, 1985, Toki kallehin on vapaus, 1986, Lapin sissi (1988), Sissiretki surman suuhun (1991), Viimeiseen sissiin (1992).

Alku romaanista SUOMUSSALMEN SANKARIT

VIHOLLINEN SAAPUU

Oli varhainen aamu marraskuun viimeisenä päivänä. Harmaa suruvaippa lepäsi painostavana Lehtovaaran kylän yllä. Kylän, joka käsitti vain 4 taloa. Sateli hieman lunta. Hilma-emäntä oli käväissyt aamulypsyllä.ja hoitanut lehmät. Nyt hän keitti lieden ääressä aamupuuroa. Kotona olivat hänen viisi lastaan ja lähes 70-vuotias Jussi-ukki. Aviomies Gunnar oli toisten reserviläisten joukossa Juntusrannassa, jonne oli matkaa kymmenisen kilometriä. Nostettuaan valmiin puuron tulelta hän lähti herättelemään 15-vuotiasta Kalevia ja 13-vuotiasta Eeroa, kun havahtui koiran kiukkuiseen haukkuun pihalta. Mikä kumma sille nyt tuli? Hilma-emäntä säpsähti. Hän ryntäsi ikkunaan. Koira haukkui entistä ärhäkkäämmin. Sen kuono osoitti rajalle johtavan tien suuntaan. Hilma-ernäntå katsoi sinne. Voi taivahan Jumala! Hänen polvensa olivat halvautumassa. Hänen oli vaikea uskoa näkemäänsä todeksi. Lumista talvitietä lappautui mustanaan ukkoa, parijonossa. Tarpoivat lumessa jalkaisin, jokaisella piippolakki päässä ja torrakko selässä. Vaikutus oli kauhistuttava. Se oli lamaannuttaa kaiken toiminnan. Juuri tuota näkyä Hilma-emäntä oli pelännyt päivästä toiseen. Tuo näky oli kummitellut kaikkien lehtovaaralaisten silmissä jo pitkään. Nytkö se tapahtui - pahin mitä oli pelätty ?

- Nopeasti hevonen reen eteen ! Hilma-emäntå hihkaisi ukille, jolla oli vaatteet päällä.

Pakoon oli päästävä ! Äkkiä ! Kuolema silmien edessä Hilma ravisti hereille lapsensa.

Kiireesti vaatteet päälle ja rekeen. Ryske ja röyke oli kuulunut rajan takaa viikkokaupalla.

Tätä se tiesi. Ukki koppasi seinältä hevosen valjaat käsiinsä ja riensi ulos.

Herrajumala! Tappavat koko pesueen. Hilma huohotti pelokkaasti ja napitti

nuorimmaisen pomppaa kiinni.

Hetkessä ukki otti hevosen tallista ja talutti sen liistereen eteen. Valjaat kiinni ja laatikko

paikalleen. Pakoon, pakoon heti vaan, ukin nokka tohisi. Hän oli nostamassa aisaa

rahkeen mutkaan, kun vastapuolelle ilmestyi oudon näköinen mies kuin lumesta

polkaistuna. Vieraan tarkoitus ei suinkaan ollut auttaa ukkia hevosen valjastamisessa,

sillä

Onni Palaste

Tämä sivusto on asennettu palvelimelle, jota ylläpitää konkarit.net - Koulutusalan konkarien verkko