Hannu Salama

Hannu Salama (Kouvola 4.10.1936), kirjailija. Alun perin sähköasentajana ja maatyömiehenä toimineen Salaman tie on kulkenut »sillanpääläishemingwaylaisesta» proosasta yhteiskuntarealistisen romaanin Siinä näkijä missä tekijä (1972) kautta Finlandia-sarjaan (1976-84; yhtenä kirjana 1985) ja sen postmodernistiseen kertaustyyliin. Siinä hän rakentaa vimmaisella eettiseltä, tunteenomaisella ja älyllisellä voimalla kuvaa poliittisesta, aviollisesta ja inhimillisestä nuoruudesta. Esikoisteos Se tavallinen tarina (1961) kertoo rakkaudettomista ihmissuhteista ja yhteiskunnallisesta katkeruudesta keskeisenä henkilönä herkkä maalaistyttö.

Hannu Salama tulo kirjailijana tunnetuksi vuonna 1964 ilmestyneellä romaanillaan Juhannustanssit, jonka vuoksi kirjailija joutui syytteeseen jumalanpilkasta. Oikeus tuomitsi Salaman ehdolliseen vankeuteen, kunnes 1968 presidentti Kekkonen kumosi kirjailijan saaman tuomion. Suomalaista väkivallan, epätoivon ja kiiman juhlaa kuvaava Juhannustanssit loukkasi radikalismin kiihdyttämiä moralisteja niin paljon, että kirjailija tuomittiin oikeudessa jumalanpilkasta ja teos jouduttiin osittain sensuroimaan.

Romaanissa Minä, Olli ja Orvokki (1967) Salama siirtyi Henry Millerin tyyliseen kerrontaan ottaessaan etäisyyttä kirjailijantyöhönsä. Yhtenä pääteoksista on pidetty niin ikään mieliä kiihdyttänyttä romaania Siinä näkijä missä tekijä (1972; Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 1975), joka on yhtä aikaa kertomus tamperelaisten kommunistien sodanaikaisesta vastarintatoiminnasta ja kirjan tekijästä Harri Salmisesta. Kosti Herhiläisen perunkirjoituksella (1976) alkava Finlandia-sarja hylkää totutun kirjallisuuden. Sitä on sanottu dostojevskilaiseksi ja cainuslaiseksi totuuspeliksi, jossa syyllinen, syyttäjä, tuomari ja kavaltaja ovat kaikki saman ihmisen jakautumia. Sarjan muut osat ovat Kolera on raju bändi (1977), Pasi Harvalan tarina I-III (1981, 1983, 1984) ja Kaivo kellarissa (1983). Myös monet novellit sivuavat romaanien tematiikkaa, ja runoteokset edustavat keskeislyriikkaa ja puheenomaista, karheaa runoutta. Muita teoksia romaanit Joulukuun kuudes (1968), Tapausten kulku (1969), Lokakuun päiviä (1971), Amos ja saarelaiset (1987), Otto Ville Kuusisesta kertova Ottopoika (1991) ja Pieni menestystarina (1993), novellikokoelmat Lomapäivä (1962), Kenttäläinen käy talossa (1967), Kesäleski (1969), Kolme sukupolvea (1978), Näkymä kuivaushuoneen ikkunasta (1988) ja Hyvä veli (1992), runokokoelmat Puu balladin haudalla (1963), Villanpehmee, taskunlämmin (1971), Itäväylä (1980) ja Punajuova (1985); Ihmisen ääni (1978), Vuosi elämästäni (1979). Runot (1975), Romaanit I-IV (1986). Eino Leinon palkinto 1985, Aleksis Kiven palkinto 1990.

Ks. myös Juhannus

Tämä sivusto on asennettu palvelimelle, jota ylläpitää konkarit.net - Koulutusalan konkarien verkko