Suomi9000 sisällysluettelo

Kailas Uuno

Uuno Kailas

Uuno Kailas (Heinolan mlk 29.3.1901 - Nizza 22.3.1933), aikaisemmin Frans Uuno Salonen, runoilija. Kailaksen runouden yhteydessä viitataan usein Baudelairen ja saksalaisen ekspressionismin taustaan. Molempiin hän oli tutustunut suomennostöissään. Vielä voimakkaammin runous on kuitenkin Iiitetty hänen kiihkeisiin sairauden, poikkeavuuden ja kuoleman varjostamiin elämänvaiheisiin. Omana aikanaan Kailas herätti huomiota isämnaallisella ja uskonnollisella runoudella (Suomalainen rukous ym.) ja rakkausrunoillaan. Omimmaksi ja kestävimmäksi on kuitenkin kokoelmasta Silmästä silmään (1926) avautuva syyllisyydentuntojen ja hyvyyden etsinnän, kuilunreunalla kulkijan runous. Sille on ominaista tiukka akateemisten mittojen käyttö, minään sitoutunut rehellisyyden rigoristinen tavoittelu sekä sulkeutuneiden ja niukkojen symbolien käyttö (talo, ovi, ikkuna, ympyrä). Teemat liikkuvat synnin, syyllisyyden, kärsimyksen ja kuoleman kehässä. Kuvakielen voima, kuvaston syvyyspsykologiset tihentymät ja mielen äärialueiden luotaukset muodostuivat pitkään esikuviksi. Kokoelmia Tuuli ja tähkä (1922), Purjehtijat (1925), Silmästä silmään (1926), Paljain jaloin (1928), Uni ja kuolema (1931), Runoja (1932), Punajuova (1933) ja Runoja (Kailaksen itse kokoama valikoima, 1932); Novelleja (1936), Isien tie (1941). Valikoima runoja (1958), Kootut teokset (1985), Unen, kuoleman ja intohimon lauluja (1987).

Uuno Kailaksen runot Elämän ylistys ja Verkossa kokoelmasta Purjehtijat ( 1925 ) :

Elämän ylistys

Näytä minulle kasvosi läheltä, Elämä.

Suo minun palvoa niitä silmilläni.

Katso, olen rakastava niitä,

vaikka ne olisivat rumat.

Ruoki minua henkesi tulella, Elämä.

Astu suuni kautta ja sieraimistani sisään.

Sillä se ihminen, jota ei väkevä tulvasi

tempaa mukaansa matkalle

ikuiseen mereen,

hän on vain seisovaa vettä

ja mätänee.

Opeta minua, Elämä,

että minä osaisin avata sydämeni sinulle,

kun sinä palavassa pensaassa puhut.

Sillä sinun aanesi on sydänten kuolema ja elämä.

Ei ole sääli sitä sydäntä,

jonka sinä ristiinnaulitset omin käsin

tahi joka miisertuu rautaisen anturasi alle:

sillä sen sydämen mitta on täysi.

Voi sitä sydäntä,

tuhannesti: voi sitä sydäntä.

joka ei koskaan maistanut sinua, Elämä, .

Jumalan matojen ihana ruoka.

Verkossa

Olen verkon silmässä kala. En pääse pois:

ovat viiltävät säikeet jo syvällä lihassa mulla.

Vesi päilyvä, selvä ja syvä minun silmäini edessä ois

Vesiaavikot vapaat, en voi minä luoksenne tulla!

Meren silmiin vihreisiin vain loitolta katsonut oon.

Mikä autuus ois lohen kilpaveikkona olla!

Kuka rannan liejussa uupuu, hän pian uupukoon!

- Vaan verkot on vitkaan-tappavat kohtalona.

Uuno Kailaksen runo Totuus kokoelmasta Silmästä silmään ( 1926 ) :

Totuus

Sinust' eivät tiedä ne ihmiset, jotka

joka päivä sun nimeesi vannovat suulla.

Sinä levität siipesi ristinpuulla

ja kaartelet taivaita, kotka.

Uuno Kailaksen runot Viulu ja Suomalainen rukous kokoelmasta Uni ja kuolema

( 1931 ) :

Viulu

Koko pitkän päivän istui

hän nurkassa yksinään.

Oli hänellä ruohonkorsi

ja varpu käsissään.

ja se kuiva ruohonkorsi

oli hänelle viulun jous:

koko päivän se ylitse viulun

- sen varvun - sous ja sous.

Mitä soitti se koiviinvarpu,

Isä Jumala yksin ties:

oli viulu se hullunviulu,

ja se mies oli autuas mies.

Suomalainen rukous

Siunaa ja varjele meitä,

Korkein, kädelläs!

Kaitse kansamme teitä

VyÖttäen voimalla meitä,

Ileikkoja edessäsi

Sulta on kaikki suuruus,

henki sun hengestäs.

Herra, valista meihin

kasvosi laupiaat,

kunnes armosi alla

kukkivat roudan maat!

Vaivassa vaeltaneihin,

Herra, valista meihin

kasvosi laupiaat!

Tutkien sydämemme

silmäsi meihin luo!

Ettemme harhaan käntyis,

ettei kansamme nääntyis,

silmäsi meihin luo!

Alati synnyinmaalle

siipies suoja suo!

Tämä sivusto on asennettu palvelimelle, jota ylläpitää Compuline Oy Virtuaali.akatemia