Suomi9000 sisällysluettelo

Järnefelt Arvid

Arvid Järnefelt

Arvid Järnefelt (Pulkova 16.11.1861 - Helsi 27.12.1931), kirjailija, fil. kand. ja lakit. k maanviljelijä. Järnefelt on huomattavin 1900-luvun vaihteen suomalainen aatehistoriallinen kirjailija, josta mm. Leo Tolstoilta saatujen vaikutteiden ohjaamana kehittyi Suomen kirjallisuuden omatunto. Hänen ensimmäiset teoksensa, romaani Isänmaa (1893), tunnustuskirja Heräämiseni (1894) ja novellikokoelma Ihmiskohtaloja (1895), kuvaavat prosessia, joka johti luopumiseen virkamiehen urasta (1891) ja ryhtymiseen pienviljelijäksi ja julistajaksi, jolla eettinen ja sosiaalinen sanoma ajoin ohittaa kaunokirjalliset tavoitteet. Romaaneissa, näytelmissä ja julistuskirjasissa Järnefelt tutkii mm. aidon kristillisyyden ja lähimmäisenrakkauden, aidon seksuaalisuudenkin (Puhtauden ihanne, 1897; Kirjeitä sukupuolikysymyksestä, 1924) mahdollisuuksia, kritisoi vallankäyttöä ja tapakristillisyyttä sekä vaatii torpparilain uudistusta (Maa kuuluu kaikille. Matkoiltani Laukon lakkomailla, 1907). Vanhuudenteoksissa hän kuvaa vanhaa ihmistä etsimässä avarampaa ja syvempää suhtautumista elämään tai hahmottaa vanhempiensa kautta yhtä kulttuurihistoriallista kautta. Julistuskirjasia Ateisti (1895), Maria (1897), Matkaltani Venäjällä ja käynti Tolstoin luona (1899) ja Kirkkopuheet (1917), näytelmiä Samuel Croell (1899), Orjan oppi (1902; laajennettuna Tiitus, 191 0), Kuolema (1903, 1927), Manon Roland (1913) ja Hiljaisuudessa (näytelmiä ja kertomuksia, 1913), novellikokoelmia Elämän meri (1904) ja Huligaani ynnä muita kertoelmia (1927), romaani Maaemon lapsia (1905), Veneh'ojalaiset (1909), Greeta ja hänen herransa (1925), Vanhempieni romaani I-III (1928-30) ja Lalli (1933). Teoksia I-V (1925-27), Valitut teokset (1953) Juteini julkaisi nimellä Hilja Kahila romaanit Onnelliset (1916) ja Nuoruuteni muistelmia (1919).

Tämä sivusto on asennettu palvelimelle, jota ylläpitää Compuline Oy Virtuaali.akatemia