Suomi9000 sisällysluettelo

Jotuni Maria

Maria Jotuni

Maria Jotuni (Kuopio 9.4.1880 - Helsilsinki 30.9.1943), kirjailija. Jotunin niukka tyyli, armoton ihmiskuvaus ja kirpeä huumori kohottavat hänet yhdeksi suomalaisen kirjallisuuden klassikoista. Hän suuntautui myöhäisnaturalistien ja impressionistien tavoin novelliin, novellettiin ja proosakatkelmiin, hetken vaikutelmiin ja dialogiin. Novellikokoelmien nimet Suhteita (1905), Rakkautta (1907) ja Kun on tunteet (1913) viittaavat asioihin, joita Jotuni tutkii erityisesfi naisen näkökulmasta. Hän näyttää kirpeästi ne yhteiskunnalliset ja kulttuuriset esteet, joita ihmisyyden toteutumisen tiellä on, mutta rakastaa ihmisiä, jotka jaksavat yrittää, ja päästää julman naurun maailman narrinpelille. »Ken kelle ei ole luotu, sen vierellä kaipaa» on jotunima repliikki, joka välittyy mm. hänen vahvimmassa aikalaiskritiikissään, postuumina julkais avioliittoromaanissa Huojuva talo (1963). Pohjalla oleva panteistinen tai »panistinen» näkemys on selvimmin esillä yhdenpäivän romaanissa Arkielämää (1909), kertomuksessa yhden maalaistalon ihmisten kohtaloista. Suurelle yleisölle tunnetuimpia ovat näytelmät, jotka leikittelevät ihmisen traagisuuden ja koomisuuden rajamailla. Jotunin klassikkoja ovat komediat Miehen kylkiluu (1914), Savu-uhri (1915), Kultainen vasikka (1918) ja Tohvelisankarin rouva (1924). Muita teoksia novelli Martinin rikos (1914), novellikokoelmat Jussi ja Lassi (1921) ja Tyttö ruusutarhassa (1927), näytelmät Vanha koti (1910), Olen syyllinen (1929), Kurdin prinssi (1932) ja Klaus, Louhikon herra (1946). Kootut teokset I-IV (1930), Valitut teokset (1954), Maria Jotunin aforismit (1959). Aleksis Kiven palkinto 1938. Puoliso Viljo Tarkiainen.

Tämä sivusto on asennettu palvelimelle, jota ylläpitää Compuline Oy Virtuaali.akatemia