Pentti Holappa

Pentti Holappa (Ylikiiminki 11.8.1927), kirjailija. Holappa on työskennellyt mm. toimittajana, kulttuurikirjeenvaihtajana Ranskassa (1961-62), kolumnistina ja antikvariaatin pitäjänä. Toinen opetusministeri hän oli 1972 (SDP). Holappa tuli 1950-luvun kirjallisuuteen kirjallisten muotojen uudistusvaatimusten esittäjänä. Ensimmäisissä runokokoelmissa näkyy viehtymys suuriin symboleihin (Othello, Hamlet, Mefisto ym.). Novellistinakin hän liittyy älyllisen eettisen pohdinnan traditioon mutta tuo siihen myös fantasian. Holapan proosaan liitetty »ranskalaisuus» näkyy romaaneissa mm. irtautumisella yhdestä kertojanäkökulmasta, kuten romaanissa Tinaa (1961). Tuotannolle on ominaista marginaali-ihmisten käyttö todellisuuden valottajina sekä varsin avoin vasemmistolainen ja eksistentionaalinen ajattelu. Myöhemmissä runoissa rakkaus saa yhä suuremman osan. Runokokoelma Narri peilisalissa (1950), Maan poika (1953), Lähellä (1957), Katsokaa silmiänne (1959), Viisikymmentäkaksi (1979), Pitkiä sanoja (1980), Vuokralla tänään (1983), Valaistu kaupunki Ruijan pimeydessä (1985), Savun hajua (1987), Keltainen viiri (1988), Maan päällä - taivaan alla (1991) ja Sormenjälkiä tyhjässä (1992), novellikokoelmia Peikkokuninkaat (1952) ja Muodonmuutoksia (1959), romaaneja Yksinäiset (1954), Perillisen ominaisuudet (1963) ja Pitkän tien kulkijat (1976), esseekokoelma Tuntosarvilla (1963), matkaesseekokoelma Ajan nuolet (1990), näytelmiä Matti ja Maija (1967) ja Adieu! (1991). Valitut runot (1977).

Tämä sivusto on asennettu palvelimelle, jota ylläpitää konkarit.net - Koulutusalan konkarien verkko