Suomi9000 sisällysluettelo

Viljanen Lauri

Lauri Viljanen

Lauri Viljanen (Kaarina 6.9.1900 - Helsinki 29.9.1984), runoilija, suomentaja, kirjallisuudentutkija ja kriitikko. Tulenkantajien sukupolveen kuulunut, klassista perinnettä ja humanismia edustanut Viljanen oli 1930-luvun arvostetuimpia kriitikoita (Helsingin Sanomat, 1926-50). Hänet kutsuttiin akateemiselle uralle, ja hän toimi kirjallisuuden professorina Turun (1949-54) ja Helsingin (1954-67) yliopistoissa. Syvään juurtunut puu ja suljetut ovet ovat Viljasen runoudessa oppineen rauhan, pilvet liikkeen ja etsimisen kuvakieltä. Viljanen itse korosti "mieskohtaisuutta", omaa kokemusta, keskeislyyrisyyttä niin tunnelmakuvien kuin filosofisten maailmankuvien kohdalla. Ajan runoudessa hän oudoksutti pitkien säkeiden ja sisäisen dialogin suosijana. Ankaraan muotovaatimukseen yhdistyneenä rytmi on hidaspoljentoista ja painavaa. Kirjallisuustutkimuksia on mm. Runeberg ja hänen runoutensa I-II (1944-48), joka on ensimmäinen kokonaiskuva suomalaisen runouden avainhahmosta. Aleksis Kiven runomaailma (1953) osoittaa Kiven runojen suuren merkityksen. Esseeteoksista tunnetuin on Taisteleva humanismi (1936), jossa goethelainen uushumanismi kantaa 1930-luvun henkien taisteluun Runokokoelmia Auringon purjeet (1924), Tähtikeinu (1926), Musta runotar (1932), Näköala vuorelta (1938), Atlantis (1940), Tuuli ja ihminen (1945) ja Seitsemän elegiaa (1957), Kootut runot (1946). Esseeteoksia Merkkivaloja (1929), Illan ja aamun välillä (1941) Hansikas (1955), Lyyrillinen minä (1959) ja Ajan ulottuvuudet (1974), tutkielmia V.A.Koskenniemi (1935), Henrik Ibsen (1962). Suomennuksiin kuuluu mm. Hamsunin, Snellmanin, Kleistin ja T.S. Eliotin tuotantoa. Aleksis Kiven palkinto 1953. Puoliso 1926-30 Elina Vaara .

Tämä sivusto on asennettu palvelimelle, jota ylläpitää Compuline Oy Virtuaali.akatemia