Suomi9000 sisällysluettelo

Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

Suomen poliittinen järjestelmä on kolmitasoinen. Alimman tason muodostavat kansalaiset. Ylimmällä tasolla toimivat valtiovallan päätäntä- ja toimeenpanoelimet: eduskunta, tasavallan presidentti ja valtioneuvosto. Näiden kahden tason välillä on puolueet, painostusryhmät, tiedotusvälineet ja muut vaikuttajat.

Olennaisia poliittisen järjestelmän kannalta ovat yhteiskuntaluokiksi kutsuttujen ryhmien väliset objektiiviset ristiriidat, jotka koskevan tulojen ja hyvinvoinnin sekä yhteiskunnallisen vallan jakoa. Suomen poliittisen järjestelmän perusvastakohtia ovat toisaalta työväestön ja työnantajien väliset sekä toisaalta maataloustuottajien ja kuluttajien väliset eturistiriidat.

Poliittisia järjestöjä on kahta perustyyppiä: poliittiset puolueet ja painostusryhmät.

Puolueet ajavat yhteiskunnan eri ryhmien etuja ja muotoilevat ohjelmat, joita ne pyrkivät toteuttamaan valtiovallan kautta. Puolueet tiedottavat tavoitteistaan ja ohjelmistaan ja pyrkivät saamaan niille kansalaisten mahdollisimman laajan kannatuksen.

Kansanedustajat toimivat eduskunnassa puolueittain ryhminä. Hallituksen muodostamisesta ja hallitusohjelmista neuvotellaan puolueiden kesken. Poliittisten hallitusten ministerit ovat tavallisesti puolueiden edustajina ja hallituksen parlamentaarinen luottamus määritellään ministeristön puolueiden eduskuntapaikkojen perusteella. Poliittiset puolueet voivat pyrkiä tavoitteisiinsa myös virkakoneiston välityksellä.

Painostusryhmät käyttävät propagandaa vaikuttaakseen yleiseen mielipiteeseen ja samoin ne pyrkivät saamaan poliittiseen koneistoon omia edustajiaan tai sellaisia päätöksentekijöitä, jotka ajavat niiden etuja. Painostusryhmät pyrkivät vaikuttamaan myös suoraan päätöksentekoon. Ne ottavat kantaa, antavat lausuntoja, toimivat asiantuntijoina, vaativat, uhkaavat ja painostavat.

Suomessa poliittista valtaa käyttävät eduskunta, tasavallan presidentti ja valtioneuvosto eli hallitus. Näiden keskinäiset valtasuhteet perustuvat toisaalta vallanjaon ja toisaalta parlamentarismin periaatteisiin. Lainsäädäntövalta on eduskunnalla sekä toimeenpanovalta valtioneuvostolla ja tasavallan presidentillä. Eduskunan ja valtioneuvoston välillä vallitsee parlamentaarinen suhde.

Suomalaiset ovat edelläkävijöitä yksikamarisen ja yleiseen sekä yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvan kansaneduskunnan käyttöön otossa. Meillä on todellakin paljon ylpeyden aihetta parlamenttimme historiassa ja työskentelytavoissa. Alkuaan suuri valiokunta oli omintakeinen ratkaisu eräänlaisena toisen kamarin korvikkeena. Tämä alkaa kuitenkin olla jo historiaa, koska valiokunnan kokoa on pienennetty 45 jäsenestä 25 henkeen ja sen keskeiseksi tehtäväksi on tullut EU-asioiden käsittely.

Suomi on Sveitsin ohella ainoa Euroopan maa, jossa ei ole lainkaan niin sanottua johtavaa puoluetta. Puoluejärjestelmämme on vahvasti hajautunut eli vallalla on monipuolueisuus. Tämä puolestaan johtaa siihen, että maan hallitukset ovat pääsääntöisesti monen puolueen hallituksia. Koska likipitäen samankokoisia keskisuuria puolueita on useita, ei hallituksessakaan ole johtavaa puoluetta, vaan hallituksen toimintaa luonnehtii aina vähintään kahden puolueen yhteistyösopimus.

Suomi on vähemmistöparlamentarismin mallimaa ja presidenttiin nojaavat vähemmistöhallitukset olivat varsin yleisiä heti itsenäisyyden alkuvaiheissa mutta yleisemminkin aina Kekkosen kauden loppuun saakka. Vähemmistöparlamentarismi on kuitenkin pääsääntöisesti liittynyt poliittisten kriisien laukaisemiseen ja vaikean kauden yli historiassa on se, että eräs tällainen kausi, T. M. Kivimäen viiden prosentin hallitus 1930-luvulla, toimi yhtäjaksoisesti lähes neljä vuotta.

Pisin yhtämittainen pääministerikausi on Harri Holkerilla, jonka hallitus istui 1466 vrk (30.4.1987 alkaen). Eniten pääministerivuorokausia on Kalevi Sorsalla, 3653. Eniten ministerivuorokausia, 6170, on Johannes Virolaisella, vähiten, 12, Lennart Oeschilla.

Suomen ensimmäinen naisministeri oli Sdp:n Miina Sillanpää (1866-1952), joka oli apulaissosiaaliministerinä (370 vrk) Tannerin hallituksessa 3.12.1926 - 17.12.1927.

Presidentti Mauno Koivisto nimitti Ruotsalaisen Kansanpuolueen Elisabeth Rehnin (s.6.4.1935) puolustusministeriksi 13.6.1990. Rehn on ensimmäinen nainen, joka on valittu puolustusministeriksi Euroopassa. Siviiliammatiltaan Rehn on diplomiekonomi.

Tämä sivusto on asennettu palvelimelle, jota ylläpitä Compuline Oy Virtuaali.akatemia