Suomi9000 sisällysluettelo

Karjala

Karjala

Karjala, Karelen (ruots.), saagoissa Kirjalaland, Karelija (venäj.),

Korela (novgorod.), Carelia (lat.).

Suomen itäisin historiallinen maakunta, joka kuuluu nykyisin osaksi Venäjään. Karjalan rajat ovat vaihdelleet paljon valtiollisten ja hallinnollisten rajojen mukaan. Tavallisesti keskiaikaisten linnaläänien rajat vastasivat suurinpiirtein historiallisten maakuntien rajoja.

Karjala on yksi Suomen yhdeksästä historiallisesta maakunnasta, joiden vaakunatunnukset periytyvät 1500-luvulta :

Silloisen Viipurin läänin länsiosat Kymijoen itäpuolella kuuluivat historiallisesti Uuteenmaahan ja Kaakkois-Hämeeseen sekä pohjoisosa Saimaan etelärannalla historialliseen Savoon. Täyssinän rauhan (1595) mukainen valtakunnanraja vakiintui Keski- ja Pohjois-Karjalan länsirajaksi Pohjanmaata (Kainuuta) vastaan. Laatokka ja Stolbovan rauhan (1617) raja muodostuivat historiallisen Karjalan itärajaksi, vaikka karjalaisen heimon asuma-alue ulottuikin pitkälle Itä-Karjalaan. Kymijoesta tuli Etelä-Karjalan länsiraja, kun Kymijoen itäpuoliset alueet joutuivat Turun rauhassa (1743) Venäjälle.

Entinen Suomen Karjala säilyi yhtenäisenä 2. maailmansotaan saakka ja se käsitti silloisen Viipurin läänin ja Kuopion läänin itäosan. Eteläosasta voitiin erottaa osa-alueina Länsi-Karjala Suomenlahden rannikolta Viipurista länteen (= Viipurin Karjala), Karjalan kannas eli Kannas, Keski-Karjala Vuokselta Parikkalaan ja Kurkijoelle sekä tästä (toisinaan vasta Sortavalasta) itään Raja-Karjala. Keski- ja Raja-Karjalasta on käytetty myös nimeä Laatokan Karjala. Lisäksi Karjalaan kuului Suomenlahden ulkosaaria. Karjalan itämerensuomalaisina kielinä ovat karjala ja aunus (yhteensä 70 000 puhujaa) sekä lyydi (5000 puhujaa). Vienassa ja Aunuksen pohjoisosissa puhutaan varsinaiskarjalaa, Aunuksen eteläosissa aunusta eli livviä ja pienellä alueella Petroskoista länteen lyydiä ja Äänisen lounisrannalla pohjoisvepsää. Parissa Tverin karjalan kylässä tverin karjala on vielä kaikkien sukupolvien käytössä, mutta muualla väestö on venäläistymässä.

Moskovan rauhassa 1940 ja uudelleen välirauhassa 1944 Neuvostoliitolle luovutettiin yli puolet Karjalaa (maa-ala noin 25 000 neliökilometriä), josta eteläosa Hiitolan- eli Kokkolanjoen eteläpuolelle asti kuuluu nykyisin Venäjän liittotasavallan Pietarin oblastiin ja pohjoisosa Karjalan autonomiseen tasavaltaan. Suomelle jääneet Karjalan osat kuuluvat nykyisin Kymen ja Pohjois-Karjalan lääniin.

Nykyinen maakuntajako on kehittynyt taloudellisten vaikutusalueiden pohjalta. Kymijoen alajuoksun ympäristö ja Suomenlahden rannikko kuuluvat Kymenlaaksoon ja muu osa Kymen lääniä Suomenniemen kuntaa lukuun ottamatta muodostaa nykyisen Etelä-Karjalan. Pohjois-Karjala käsittää samannimisen, 1960 perustetun läänin alueen, jolloin historialliseen Karjalaan kuuluneet Rautavaaran, Kaavin ja Juankoskeen liitetty Säyneisten kunta luetaan nykyisin Pohjois-Savoon.

Luonnonaloiltaan vaihteleva Karjala on etelä-pohjoissuunnassa yli 400 km pitkä.

Etelä-Karjala on alavaa. Pohjois-Karjalan keskikorkeus on 150 m. Salpausselät kulkevat kaarena Etelä-Karjalasta Joensuun seudulle asti. Ensimmäiseen Salpausselkään rajoittuvaa Järvi-Suomea on siten Etelä-Karjalan pohjoisosassa ja Pohjois-Karjalan lounaisosassa. Salpausselältä Suomenlahteen viettävä rannikkoalue on karumpaa kuin Uudellamaalla, koska savikoita on vähemmän. Sitä luonnehtivat lännessä Viipurinlahden itäpuolelle ulottuva rapakivialue jyrkkärinteisine kallioineen ja Karjalan Kannaksella hiekkarannat. Kannaksen pohjoisosassa Vuoksen laaksossa on melko paljon pieniä järviä. Laatokan pohjoisrannikko on rikkonaista ja saarista. Laatokasta Pielisen länsipuolelle ulottuu liuske- ja kvartsiittivyöhyke, jossa on korkeita selännemäisiä vaaroja. Sen itäpuolella on graniittigneissivyöhyke, joka Pohjois-Karjalassa on ylävää vaara-aluetta, mutta etelämpänä Raja-Karjalassa vaihtuu tasaisemmaksi mäkimaaksi ja Laatokan koillisrannalla Salmissa lakeudessa. Yleisin maalaji on moreeni. Laajoja savikoita on vain Viipurin ympäristössä sekä Laatokan länsi- ja pohjoisrannalla, missä on myös parhaat viljelysmaat. Itä- ja pohjoisosat ovat runsasmetsäisiä ja paikoin soisia. Koivumetsien osuus on myöhään jatkuneen kaskeamisen vuoksi suuri. Kannaksella vallitsevat kuivat mäntykankaat. Reheviä lehtokeskuksia on Vuoksen laaksossa, Laatokan pohjoisrannalla ja Joensuun ympäristöss.

Ks. myös Etelä-Karjalan maakunta , Karjalaiset ,
Karjalan autonominen tasavalta , Karjalan hiippakunta , Karjalan historia , Karjalan kannas , Karjalan kieli , Karjalan kunta , Karjalan Liitto ,
Karjalan ristiretket , Käkisalmi , Monta Karjalaa ,
Ruotsin valtataistelu 1300-luvulla , Suomalaishyökkäys Neuvostoliittoon ,

Suomen vanhat alueet, kaupungit ja löytöpaikat ,

Viipuri , Viipurin lääni ja 1300-luvun Novgorodilaishyökkäykset

Tämä sivusto on asennettu palvelimelle, jota ylläpitää Compuline Oy Virtuaali.akatemia