Suomi9000 sisällysluettelo

Suomalaisen musiikin varhaisvaiheet

Suomalaisen musiikin varhaisvaiheet

Vanhinta suomalaista musiikkia ovat joiut ja kalevalaiset sävelmät, jotka ovat pisimpään säilyneet maan syrjäseuduilla, toisin kuin sekä läntisillä että itäisillä naapureilta vaikutteita saanut myöhempi kansanmusiikki, joka on monin paikoin yhä elävää perinnettä.

Varhaisimmasta suomalaisesta musiikista ei ole täysin varmaa tietoa, mutta yleisesti arvellaan sen olleen yksiäänistä; eeppisten runojen, sankaritarujen ja myyttien laulamiseen on käytetty yksinkertaisia säkeen tai säeparin mittaisia aihelmia, joita on jonkin verran virren edistyessä muunneltu.

Vapaampaan muunteluun ja improvisointiin ovat perustuneet arkielämän eri tilanteisiin liittyneet joiut sekä erityistilanteiden itkuvirret. Rautakaudella kalevalainen runous levisi myös läntisimpien karjalaisten keskuuteen, muttei tavoittanut esimerkiksi vienalaisia ja saamelaisia.

Moniäänisyys lienee varsin myöhäissyntyistä ja slaavilaisperäistä ja levinnyt Laatokan etelä- ja lounaispuolisten heimojen ja mordvalaisten keskuudesta. Varhaisia soittimia ovat olleet jo hyvin varhain erilaiset torvet ja luikut, ruokopillit sekä huilut. Kantele on tullut rautakaudella itämerensuomalaisten keskuuteen ja jouhikko tuli Maahamme ilmeisesti keskiajalla.

Tämä sivusto on asennettu palvelimelle, jota ylläpitää Compuline Oy Virtuaali.akatemia