AARNI KROHN

Aarni Krohn (Helsinki 7.7.1930), Suomen Kulttuuriliiton 1. puheenjohtaja 1973-74, vapaa kirjailija 1975-, Suomen Maakuntakirjailijat ry:n puheenjohtaja 1986-.

TEOKSIA: Kurkikohtaus, runoja, 1962, Minä olen Bobrikov, romaani, 1964, Tsaarin Helsinki, kuvateos, 1967, Kuka on tuo mies, romaani Risto Rytistä, 1971, Kaisaniemen historia, Kaisaniemi Oy, 1977, Luovan työn hyväksi, historiikki, 1978, Jaakko Ilkka, libretto, 1978, (käännetty arabiaksi 1984), Isoäidin albumi, kuvateos, 1979, Talvisodan ensimmäiset tunnit, kollaasi, 1979, Grönqvistin kivitalo, 1982, Ikimuistoisessa seurassa, 15 kertomusta, 1983, On meidät vihurit valinneet, Toivo Kuula, 1983, Kun viisitoista vuotta vaan, romaani, 1983, Wuorimiehen kivitalo 1911-1986, 1986.

Libretto oopperaan Linna, Savonlinnan oopperajuhlat 1974, näytelmä Ikuinen Viipuri (1993).

KUUNNELMIA: Tapaus Bobrikov, Keväinen päivä kappelissa, Senaatintori 1902 Yleisradio 1964-1980, TV-sarja Punainen silkkikenkä, MTV 1970, Laulusarja Oi niitä naisia, TV 1 1978.

RUNOJA JA ARTIKKELEITA Parnassossa, Kanavassa ym. aikakauslehdissä.

KATKELMIA TEOKSESTA KUKA ON TUO MIES

KOTI

Kaikki tämä politiikka alkaa tuskastuttaa. Ihmisen elämässä pitää olla muutakin.

Herään joka aamu hiukan pahoinvointisena (happamia röyhtäyksiä), hiukan

huolissani alkavan päivän ikävyyksistä ja hieman häpeissäni kyvyttömyydestäni

hoitaa kaikkia tehtäviäni täydellisesti.

Aamukahvin jälkeen vatsanpohjassa jysähtää ilkeästi. On kuin jossakin pallean

sisällä olisi mekaaninen hämähäkki; joskus se lähtee kiipeämään selkärankaa pitkin

ylöspäin kohti kurkkuani ja saa minut huohottamaan.

Pöydässä vaimo seuraa minua huolestunein silmin. Lapset kuiskuttelevat hiljaa

keskenään. Rykäistessäni kaikki säpsähtävät. Haluaisin huutaa heille: Hei kuulkaa,

en ole koulunne rehtori, ei minua saa kunnioittaa liikaa. (Mutta kuitenkin vähäsen.)

Minä taidan olla liian vakava, otan asiat liian juhlallisesti. Ehkei mikään olekaan niin

tähdellistä. Monet yritykset toimivat loistavasti kurjankin johdon alaisena.

Yrityshän valtiokin on. Mitähän jos lähtisin valepukuisena kansan keskuuteen

ottamaan selvää mielialoista - kuin entisaikojen kuninkaat.

Asumme Kaivopuistossa eli Kaivarissa kuten lapsilla on tapana sanoa. Kuiva

paikka, jos ajatellaan elämää. No, arvokkuutta tietysti on: diplomaatteja, näköaloja

ja ilmaa. Mutta kuinka pintaa!

Toisaalta asuinpaikalla ei ole merkitystä. Vain ihmisen ominaispaino merkitsee

jotakin, ja siihen eivät olosuhteet vaikuta, kunhan perustarpeet vain on tyydytetty.

Minulle on tärkeintä, että saan asua syrjässä kaupungin hälinästä mutta kuitenkin

sopivan matkan päässä työpaikastani.

Koetan keskittyä lehtiin, joita huoneessani on kasoittain. Enää ei ole aikaa

mihinkään. Juoksen kilpaa ajan kanssa. Vain joskus saan vaivoin nipistetyksi

itselleni jonkin minuutin.

Keskiyöllä menen katsomaan nukkuvia lapsiani. Kärsin siitä, etten ehdi olla heidän

kanssaan. Mutta se päivä tulee.

Päivälehtiin on päässyt pula-aika lyömään reippaan optimistisen ja omatoimisen

leimansa :

" Upon tehokas PILKKO-puukaasutin sopii jokaiseen autoon."

"Jonotusvuorojen jonotusta Tampereen lihakauppiaille !"

"Viel on Suomi voimissaan ...Aseveliarpajaiset."

Aarni Kronin isä Eino Krohn (Helsinki 8.2.1902 - Heisinki 18.2.1987), kirjallisuuden- ja taiteentutkija. Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori 1959-69. Teoksia Esteettisen kulttuurin ja kasvatuksen peruskysymyksiä (1939), Draaman estetiikka (1946), Surmaava Eros. Aino Kallaksen kirjailijankuva (1953), Esteettinen maailma (1955), esseekokoelmat Kaksi lukittua lipasta (1961) ja Käännekohtia (1967). -

Aarni Kronin sisko on Tiina Kaila (Helsinki 16.8.1951), kirjailija. Kaila rakentaa runokokoelmissaan Keskustelu hämärässä (1975), Talven talossa (1978), Kala on meren kuva (1984) ja Valon nälkä (1986) omaan filosofiseen näkemykseensä perustuvaa maailmaa. Runojen tematiikkaa jatkaa ja Kailan kirjailijakuvaa laajentaa italialaisesta 1500-luvun filosofista Giordano Brunosta kertova elämäkertaromaani Bruno (1990). Kaila on kirjoittanut myös saturomaaneja, mm. Auringonlaskun torni (1976) ja Simon matkat peilikaupunkiin (1978), satuja (Saari, joka nousi merestä, 1984) ja sovittanut kansansatuja, mm. Pääsiäisnoitien salaisuus (1989).

Tämä sivusto on asennettu palvelimelle, jota ylläpitää konkarit.net - Koulutusalan konkarien verkko