Suomi9000 sisällysluettelo

Suomen sota 1808-09

Suomen sota 1808-09

Suomen sota 1808-09 käytiin Napolonin sotiin liittyvänä ja Venäjän aloittamana Venäjän ja Ruotsi-Suomen välillä pääasiallisesti Suomessa, joka vallattiin ja liitettiin kokonaan suuriruhtinaskuntana Venäjään. Napoleon ja Aleksanteri I olivat sopineet Tilsitissä 1807, että Venäjä pakottaa Ruotsin Englantia vastaan julistettuun mannermaasulkemukseen. Kun Ruotsin Kustaa IV Aadolf ei suostunut Venäjän ehdotuksiin, venäläiset joukot hyökkäsivät Suomeen helmikuussa 1808 ylittämällä Kymijoen.

Venäjän 24 000 sotilaan armeijakunnan komentajana oli kenraali, kreivi Friedrich von Buxhoevden (1750-1811). Armeijakunta oli jaettuna kolmeen alaosastoon. Yhtä alaosastoa johti kenraaliluutnantti Aleksei Ivanovits Gortsakov (1769-1817) ja alaosaston vahvuus oli 8000 miestä ja tehtävänä edetä Haminan alueelta rannikkoa pitkin ja vallata Helsinki. Toista alaosastoa johti kenraaliluutnantti, ruhtinas Pjort Ivanovits Bagration (1765-1812) ja alaosaston vahvuus oli 9 000 miestä ja tehtävänä edetä Taavetin alueelta länteen ja vallata Hämeenlinna. Kolmatta alaosastoa johti kenraaliluutnantti Nikolai Aleksejevits Tutskov (1761-1812) ja alaosaston vahvuus oli 7000 miestä ja tehtävänä hyökätä Savoon ja vallata Mikkeli. Venäläisten uusi ylipäällikkö, kreivi Nikolai, Mihailovits Kamenski (1778-1811) löi suomalaiset Karstulan taistelussa sekä Ruonan ja Salmen taisteluissa.

Ruotsalais-suomalaisia joukkoja komensi aluksi af Klercker ja maaliskuusta 1808 alkaen Suomen hajanaisten noin 20 000 miehen vahvuisten joukkojen ylikomentajana oli kreivi, kenraali Wilhelm Mauritz Klingspor (1744-1814). Suomen joukot eivät taistelleet Hämeenlinnassa, kuten af Klercker oli aikonut, vaan ne vetääntyivät Oulun tienoille.

Klingsporin esikuntapäällikkönä oli Carl Johan Adlercreutz (1757-1815), joka voitti Siikajoen (löi venäläisten kärkiosaston Siikajoella 18.4.1808) ja Revonlahden (27.4.1808) taisteluissa sekä Lapuan (pääarmeija löi venäläiset 14.7.1808, minkä jälkeen venäläiset saivat runsaasti lisäjoukkoja), Kauhajoen (10.8.1808) ja Alavuden (18.8.1808) taisteluissa. Syyskuussa 1808 Adlercreutz kärsi tappion Oravaisissa ja jo elokuussa Fieandtin joukot olivat kärsineet Karstulassa tappion vahvistuneille venäläisjoukoille. Lohtajalla solmittiin aselepo 29.9.1808. Ks Alavus Oravainen Siikajoki

Viaporin linnoituksen komentaja amiraali Carl Olof Cronstedt (1756-1820) ei uskonut, että linnoitusta voitaisiin menestyksellisesti puolustaa, vaan antautui taisteluitta ja luovutti Viaporin venäläisille 4.-6.5.1808. Kesällä ja syksyllä 1808 käytiin meritaisteluja myös Lounais-Suomessa. Venäläiset miehittivät Ahvenanmaan, mutta eivät rohjenneet lähteä marssimaan Ahvenanmaan yli kohti Tukholmaa.

Savon prikaati saavutti voiton Revonlahdella (27.4.1808). Savon joukkojen uusi komentaja eversti Johan August Sandels (1764-1831) tunkeutui prikaateineen takaisin Savoon ja voitti 27.10. Koljonvirran taistelun, mutta sota oli käytännössä jo hävitty. Viimeinen pienehkö taistelu käytiin 11.11.1808 Pyhäjoella. Pian sen jälkeen eli 19.11.1808 solmittiin Olkijoen aselepo, jossa sovittiin, että suomalaisten oli joulukuuhun mennessä siirryttävä Kemijoen taakse. Ks myös Toivalansalmi Kemijoki

Eversti, vapaaherra Georg Carl von Döbeln (1758-1820) voitti Juuttaan taistelussa 13.9.1808.

Suomalaisille tappiollista Oravaisten taistelua (Adlercreutz syyskuussa) seurasi Lohtajan aselepo 29.9.1808. Sota oli käytännössä päättynyt vuoden 1808 lopussa, vaikka venäläiset joukot operoivatkin vielä jonkin verran Pohjois-Suomessa vuoden 1809 aikana. Suomalaisten uusi ylikomentaja Hans Henrik Gripenberg (1754-1813) antautui joukkoineen 25.3.1809 allekirjoittamalla Kainuun sopimuksen. Suomen asema oli vielä sodan kestäessä järjestetty Porvoon valtiopäivillä.

17.9.1809 solmittiin Haminan rauha, jossa Ruotsi luovutti koko Suomen Venäjälle. Jo ennen Haminassa tehtyä rauhansopimusta Venäjän Aleksanteri I oli kutsunut Suomen säädyt Porvoon valtiopäiville (25.3.-19.7.), joiden yhteydessä hän antoi Suomelle autonomian ja lupasi pitää voimassa Ruotsin vallan aikaiset lait. Sodan seurauksena Suomen suuriruhtinaan arvo kuului Venäjän keisarille vuodesta 1808 vuoteen 1917. Suomalaisten henkilötappiot olivat noin 6000 kaatunutta ja vielä suurempi määrä tauteihin kuolleita.

Suomen sodan aikana 1808-09 oli kovia tulipalopakkasia; Hämeenlinnasta peräydyttäessä 30-40 astetta ja Kokemäelle saavuttaessa 40 astetta. Marraskuun lopulla 1808 oli pakkasta 28 astetta Oulun ja Tornion välillä ja joulukuussa 1808 jopa 40 astetta.

Ks. myös Vänrikki Stool

Tämä sivusto on asennettu palvelimelle, jota ylläpitää Compuline Oy Virtuaali.akatemia