Christer Kihlman

Christer Kihlman (Helsinki 14.6.1930), suomenruotsalainen kirjailija. Taiteilijaprofessori 1975-80. Vaikuttajasuvun tausta, johon Kihlmanilla on kriittinen suhde ja jossa hän on kiinni, luo suomalaisessa kirjallisuudessa epätavallisen perspektiivin. Paljastava rehellisyys maailmankuvan hahmottamisessa ja itsekritiikissä johtaa jatkuvasti etäisyydenottoon omaan ja ympäröivään todellisuuteen. Kihlman onkin hätkähdyttänyt useilla teoksilla, kuten romaanilla Varo, autuas! (Se upp salige, 1960), joka on keski-ikäisen lehtimiehen särmikäs tilinteko porvarillisen ympäristön kanssa, ja tunnustuskirjalla Ihminen joka järkkyi (Människan som skalv, 1971), ,jossa kirjailija armottomasti erittelee elämäänsä. Runokokoelmia Rummen vid havet (1951) ja Munkmonolog (1953), romaaneja Sininen äiti (Den blå modern, 1963), Madeleine (1965, suom.), Kallis prinssi (Dyre prins, 1975), Puhtaita elämän unelmat (Livsdrömmen rena, 1982), Tuuliajolla tappion maisemissa (På drift i förlustens landskap, 1986) ja Gerd Bladhin tuho (Gerd Bladhs undergång, 1987), pamfletteja ja tilityksiä Mistä minä tiedän (Inblandningar, utmaningar, 1969), Kaikki minun lapseni (Alk mina söner, 1980) ja Alastomat ja autuaat (De nakna och de saliga, piirrokset Henrik Tikkanen, 1983), näytelmiä Casablancan koirat (Hundarna i Casablanca, 1976) ja Henkikulta (Livets nödtorft, 1987). - Isä Bertel Kihlman (Vaasa 14.1.1898 - Espoo 11.4.1977), fil. kand., Suomen Matkatoimiston konttoripäällikkö ja apulaisjohtaja 1926-60, oli suomenkielisen kirjallisuuden välittäjä, joka ruotsinsi mm. Haanpään, Korpelan, Mannerin, Meren ja Rintalan teoksia. Hän kirjoitti mm. romaanit Idyll under åskmoln (1936), I väntan på krevaden (1966) ja Alfred Kihlman och Högbergsgatan 19 (1975) sekä teoksen Klockan slår, tiden går (lyriikkaa ja proosaa, 1963).

Isä Bertel Kihlmanin veli Erik Kihlman (Vaasa 4.2.1895 - Porvoo 16.10.1933), suomenruotsalainen kirjailija. Helsingin yliopiston Pohjoismaiden kirjallisuudenhistorian dosentti 1926-33, Nya Arguksen toimittaja ja toimitussihteeri 1918-33. Kihlman oli aatehistorioitsija, suomalaisen runouden tutkija ja pohjoismaisen kulttuurin tuntija, esseisti ja kiiitikko. Teoksia Ur Ibsen-dramatikens idehistoria (1921), Karl August Tavaststjernas diktning (1926), Mikael Lybeck (1932), esseekokoelma Nordiska profiler (1935).