Suomen vasarakirveskulttuurin aika

Noin vuonna 3200 eKr. Koillis-Puolasta ja Etelä-Baltiasta alkoi levitä kohti pohjoista maataloutta harjoittava nuorakeraaminen eli vasarakirveskulttuuri, joka saavutti pian Lounais-Suomen.

Vasarakirveskulttuuri eli nuorakeraaminen kulttuuri (noin 2500-2000 eKr.) johti lopullisesti Suomen esihistoriallisen kehityksen kahtiajakautumiseen. Aiempi varhaiskantasuomalainen alue eriytyi kahdeksi vyöhykkeeksi, joiden väliin muodostui jyrkkä kulttuuriraja. Monien aineellisten ja henkisten innovaatioiden lisäksi Lounais-Suomessa omaksuttiin uusi kulttuuri-identiteetti, kun taas Sisä-, Itä- ja Pohjois-Suomessa säilyi ennallaan pyyntitalouden sanelema kulttuuri-identiteetti.

Vasarakirveskulttuuri oli eräs sotakirveskulttuureiden haara, joka tuli Suomeen Baltian kautta ja asettui Lounais-Suomeen, Viipurinlahden-Tampereen-Lahden-Kokkolan linjaan saakka Keski-Pohjanmaalle. Nuorakeraamisen kulttuurin aikaan tunnettiin jo maanviljely ja karjanhoito. Sen tunnusmerkkeinä ovat komeat vasarakirveet ja nuorapainantein koristetut pienehköt ja tasapohjaiset vain yläosastaan koristetut saviastiat.

Viipurinlahden-Tampereen-Kokkolan linjan koillispuolella ei vasarakirveskulttuurilla ollut vaikutusta, vaan siellä jatkui pyyntikulttuuri vanhalla pohjalla. Nuorakeraamisen kulttuurin edustama balttilainen vaikutus käynnisti kehityksen kohti (Itämeren) suomalaisuutta ja nuorakeraamisen kulttuurin ulkopuolelle jäänyt kehitys jatkui kohti saamelaisuutta. Kantasaamelaisella alueella vahvistuivat yhteydet suomalais-ugrilaiseen Itä-Eurooppaan, kun taas Lounais-Suomessa syntyi yhteyksiä Itämeren piiriin ja kantagermaanisiin skandinaaveihin. Lounais-suomalaiset alkoivat etääntyä kantasaamelaisista. Ks. myös saamelaiset ja saamen kieli

Vasarakulttuuriin liittyviä esineitä on löydetty mm. Uskelasta (nykyisin Saloa). Itse vasarakirveet olivat sota-aseita. Työkirveet olivat nelikulmaisia reiättömiä, kuten suurin osa Suomen kirveistä. Kivi, joka tehtiin lähes poikkeuksetta satakuntalaisesta oliviinidiabaasista kiinnitettiin varressa olevaan koloon.

Vasarakirveskulttuuria pidetään kielellisesti balttilaisena, kun taas kampakeraamista kulttuuria pidetään kieleltään suomalais-ugrilaisena. On mahdollista, että kielihistoriallinen varhaiskantasuomen jakautuminen kantasuomeksi ja kantalapiksi, joka on tapahtunut balttilaisten kielten vaikutuksesta, ajoittuu juuri tähän aikaan.

Ks Asutus Suomessa

Tämä sivusto on asennettu palvelimelle, jota ylläpitää konkarit.net - Koulutusalan konkarien verkko