Larin-Kyösti

Larin-Kyösti (Hämeenlinna 5.6.1873 - Helsinki 2.12.1948), oikeammin Karl Gustaf Larson, kirjailija. Larin-Kyösti tuli tunnetuksi kepeänä ja hilpeänä kylälaulajana. Ensimmäisissä kokoelmissa on nähty Carl Michael Bellmanin ja Gustaf Frödingin kaltaisuutta. Myös balladirunoilijana (mm. Kuisma ja Helinä, 1902) hän ylti huomattaviin saavutuksiin. Teoksessa Korpinäkyjä 1-2 (1915-17) Larin-Kyöstistä kehittyi leinolainen uusromantikko. Kun Leino tähtää draamanomaiseen keskitykseen, Larin-Kyösti painottaa maalauksellista ja musikaalisia kuvia. Varhaisteosten maisemaa ovat hämäläispitäjät. Oleskelu Suomenlahden saaristossa toi runouteen ja novelleihin myös meriaiheet. Näytelmissä Larin-Kyösti oli "vuoiivaeltaja" ja etsijä. Ad astra (1906) on harvoja puhtaita suomalaisia symbolistisia näytelmiä. Tunnettu on myös laulunäytelmä Ulkosaarelaiset (1922). Larin-Kyöstin tuotanto käsittää kaikkiaan n. 50 teosta puolen vuosisadan ajalta. Runokokoelmia Tän pojan kevätrallatuksia (1897), Kylän lauluja (1898), Kulkurin lauluja (1899), Lauluja vanhasta kaupungista (1912), Turun teinejä (1931) ja Uusia balladeja ja legendoja (1934). Valittuja runoja 1-2 (1913-23), Valitut kertomukset (1924), Valitut teokset 1-3 (1950). Aleksis Kiven palkinto 1941.

Tämä sivusto on asennettu palvelimelle, jota ylläpitää konkarit.net - Koulutusalan konkarien verkko