Suomi9000 sisällysluettelo

Neuvostojoukkojen suurhyökkäys

Neuvostojoukkojen suurhyökkäys

Neuvostoliitto varasi Suomea vastaan yhteensä 41 divisioonaa, viisi prikaatia, neljä linnoitusaluetta, 10 000 tykkiä ja granaatinheitintä sekä 1000 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä. Neuvostojoukkojen kokonaisvahvuus oli lähes 500 000 miestä. Karjalan kannaksella oli noin 260 000 neuvostosotilasta, 7500 tykkiä ja kranaatinheitintä sekä 1000 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä. Joukkojen kokonaisvahvuus oli lähes 500 000 miestä.

Suurhyökkäys alkoi 9.6.1944 tavanomaisilla tiedusteluhyökkäyksillä, kunnes 10.6. Suomenlahden ja Valkeasaaren välillä puhkesi valtaisa tulimyrsky, kun noin 3000 tykkiä ja kranaatinheitintä ampui 135 minuutin ajan suomalaisten puolustusasemiin aiheuttaen pakokauhua. Tulivalmistelun jälkeen suomalaisten asemiin vyöryivät neuvostoliittolaisen 21. Armeijan valiojoukot, jotka löivät viimeisetkin suomalaiset puolustajat. Suomalaiset saivat neuvostojoukot pysyhtymään 15 kilometrin etenemisen jälkeen.

Neuvostojoukot jatkoivat nopeasti etenemistään ennenkuin suomalaiset saivat vahvistuksia Kannakselle ja murtivat 1700 tykin ja kranaatinheittimen tulivalmistelun jälkeen kantalinnoitetun VT-aseman. Suomalaiset siirtyivät kriisistä toiseen ja 20.6. neuvostojoukot valtasivat yllättäen Viipurin. Leningradin Rintama jatkoi hyökkäyksiään tavoitteenaan Lappeenranta ja Imatra. Voimien keskittämisen ansiosta suomalaisten puolustus kesti ja rintama vakiintui Talin ja Ihantilan alueella, kunnes neuvostojoukkojen suurhyökkäys 21.6. alkoi Syvärillä 1600 tykin tulivalmistelulla ja suomalaisten oli vetäydyttävä asteittain. Sodankäynti muuttui jälleen asemasodaksi elokuussa.

Tämä sivusto on asennettu palvelimelle, jota ylläpitää Compuline Oy Virtuaali.akatemia